H.E.A.T. – Heat
Ha! Välillä on hyvä nauraa itselleen. On kuulemma terveellistä. Tekee hyvää egolle, tai pitää sen ainakin jollain tavalla kurissa. Olin nimittäin kirjoittamassa, että kylläpä ruotsalainen H.E.A.T tekee nyt itsensä kuuloista musiikkia. Saako itseltään pölliä? Parin biisin kuuntelun jälkeen oli pakko ottaa levy käteen ja kaivaa vihko esiin. Just så, javisst. Jäin kiinni. En ole seurannut uutisia, ainakaan tämän bändin osalta. Tässä on siis kyseessä uusintapainos vuonna 2008 ilmestyneestä debyytistä. Miksasivat pari ekaa uusiksi.
Hyvältä kuulosti jo silloin. Jos joistain tuotantoratkaisuista oli huomautettavaa, ne pystyi laittamaan ensimmäisen kerran ja kokemattomuuden piikkiin. Onhan siitä ollut puhetta, että osaavat naapurissa tämän tyylin hård rockin erityisen hyvin. Nämä olivat melkein valmiita seppiä. Täällä ainakin kelpasi. Bändiä jokin jäi kuitenkin kalvamaan. Piti palata korjaamaan. Nyt kuulostaa kuulemma siltä miltä aikoinaan piti. Kosketinsoittaja Jonas Tee on puunannut levyn tip top -kuntoon. Soundaanko nyt jopa liian tältä päivältä? Pitää kaivaa alkuperäinen vertailuun. Missähän on?
Niin tai näin, täydellistähän ei ole olemassa. Aina voi olla toisin, ja se on muka paremmin. Faneille tämä levy on kuitenkin aika lähellä virheetöntä. On komeasti paketoitu tupla-CD. Bonus-kiekolta löytyy kuusi harvinaisuutta. On live, karaoke ja muutama oudompi biisi vuosien takaa. Mutta miksei liveä ole enempää? Miksei täyttä levyllistä? Miksei?
Tero Honkasalo