Obituary – Dying of Everything
Ihan kuin Barely Alive ottaisi varaslähdön. Levy vasta alkoi ja biisi kaahaa jo täyttä vauhtia. Toki väliin on laitettu thrash-levyiltä tuttu mosh-part. Sitten taas talla pohjaan. Hyvää kyytiä. Kakkosena kuultava The Wrong Time oli ensimmäinen single. Sillä on hyvä groove. Obituary-fanit ovat Hangon aurinkona Tampasta Härmään. On tätä odotettukin, melkein 6 vuotta.
Vaan eteenpäin. Vauhti laskee. Mennään käymään Tony Iommin riffipankilla. Jos Without a Conscience on silkkaa väkivaltaa, on War puhdasta murhaa. Tuore, lausu 2000-luvulla tehty, Obituary on pistänyt vibaa punttiin ja sen kuuluisan miestanssijalan vipattamaan. Sanoinko jo aiemmin groove? On kyllä Donald Tardylla ja Terry – ei se Black Sabbathin – Butlerilla hallussa. Äärimmäisen raskasta musiikkia ja silti niin kepoista kuunneltavaan.
Dying of Everything tarjoiltiin maistiaisena ennen levyn ilmestymistä. Taas on menoa ja meininkiä. John Tardy on lajissaan mestari. Laji on ärjyminen. On death metallia kunnolla. Ei mitään ruotsalaista melodista. Vaikka kyllä kitara näilläkin laulaa sulosointuja. My Will to Will on heti alusta pelottava. Celtic Frostin tyyliin hidas ja ahdistava. By the Dawn on vanhoille faneille. Tai ainakin itselleni tuli The End Complete mieleen.
Dying of Everything on mukavan monipuolinen levy. Kaikki kappaleet ovat toki ärhäköitä. Mutta silläkin on tasoja. Nopeusrajoitusta ei sinällään ole, mutta vauhtia säännöstellään juuri sopivasti. Weaponize the Hate ei kaahaa, mutta on vihainen, sen perään Torn Apart rullaa hyvin ja on käskevä. Levyn loppuun on säästetty hidas ja raskas Be Warned.
Obituary sai maailman kriitikoilta kehuja parista edellisestä levystään. Nyt on tehty ehkä aavistuksen aiempia helpompia kappaleita, yksinkertaisemmilla riffeillä, mutta yhtään tyylistä ja laadusta säästämättä. Väitän, että Dying of Everything on parempi kuin Obituary tai Inked in Blood.
Tero Honkasalo