Syviä uria




Kuuntelin Robert Plantin Band of Joy -levyä. Nautin. Matti soitti. Hän ei yleensä soita. Jos hän soittaa, on hän yleensä jotain vailla. Kuulumiset kysytään tekstiviesteillä. Se on nykyaikaista. Nyt olin saanut pari päivää aikaisemmin sähköpostitse nettisivun osoitteen http://www.c-t-r-l.com. Arvasin mitä tuleman pitää. Yritin kysellä kuulumisia. Matti ehti ensin. Kerroin mitä kuuluu. Tiesin jo, että kohta pitää luvata. Matti ei puhu yleensä kauan.

Tässä sitä siis mennään. Kuuntelen C-T-R-L:ää, joka muodostuu nimien Cavén, Tähtinen, Rinne ja Laakso ensimmäisistä kirjaimista. Nokkelaa. Super-kokooonpanoainesta. Tai siis sellainen tämä onkin. Tutkikaa vaikka. Matti, niin kuin R, soittaa rumpuja. Kari C on yhtyeen basisti, Markku T laulaa ja kun ehtii soittaa akustista kitaraa ja jos vielä ehtii niin puhaltaa huuliharppua, Petteri L on bändin pääasiallinen kitaristi, joka taitaa mandoliinin soiton, osaapa hän myös laulaa. Yhtye esiintyy suomeksi. Syviä uria on äänitetty pääosin Masanstudio Sound & WWW:ssä Matti Leinon johdolla. Miksauksen ja loppusilauksen on tehnyt Steve Valley. Jälki on hyvä.

Tähdet olivat jotenkin kohdillaan, sain levyn juuri kun minulla on menossa jonkinlainen americana-kausi. Sellaista, folkia, bluesia, jatsia ja muuta juurevaa menoa nuo Robert Plantin viime vuosien soololevyt sisältävät. Olin siis sopivassa mielentilassa Syviä uria varten. Tähdet, tähdet. Onnenpyörä, Liisanpuiston laitamilla ja Sadonkorjuulaulu ja kaappaan puolivuotiaan tyttäreni syliini. Hän pitää tanssimisesta. Heilumme yhtyeen tahtiin. Nuotiotarinaa liittyy kuulemaan myös esikoisemme. ”Isi mitä intiaanit ovat?”, kysyy hän. Sivukorvalla touhuamme kuunnellut äiti selittää. Levy menee kuin siivillä. Koko perhe pitää.

Erilaisista tarinoista ja musiikeista muodostuu tiivis, paikoin hauska, välillä viihdyttävä, vähän ajatuksiakin herättävä kokonaisuus, joka rullaa eteenpäin kerrassaan mukaansa tempaavasti. Joskus jonkun levyn kuuntelemisen jälkeen otsa on kurtussa, ärsyttää. Toiset levyt ja kappaleet menevät sydämen sopukoihin, jonnekin kuulijan sisimpään. Ne jättävät jäljen. Ne ovat niitä Syviä uria.

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit