Phenomena – II Dream Runner
Pari vuotta Phenomena ykkösen, jos ei nyt floppaamisen, niin ainakin odotettua heikomman menestyksen jälkeen Tom ja Mel Galley julkaisivat levylle jatko-osan nimeltä Dream Runner. Muistan lukeneeni levystä Metal Hammerista ja ostaneeni vinyylin tuon jutun innostamana Hyvinkään Levy- ja pelimestasta. Pidin levystä aivan älyttömästi aikanaan. Toivottavasti vinyyli on vielä tallella. Soittajat levyllä ovat edelleen maailmanluokan tähtiä. Kitaraa levyllä soittaa yhdessä Melin kanssa Thin Lizzystä tuttu Scott Gorham, japanilainen Kyoji Yamamoto ja jo ensimmäisellä levyllä riffitellyt John Thomas. Rumpuja soittaa mm. Asiassa soittanut Michael Sturgis. Bassoa levyllä pomputtaa tuttuun varmaan tyyliinsä Neil Murray.
Siitä huolimatta, että Glenn Hughes ei ole enää Phenomena II:n ainoa laulaja, pidän tästä levystä vielä ykköstä enemmän. Glenn jakaa lauluosuudet juuri Asiasta eronneen John Wettonin, Black Sabbathista lähteneen Ray Gillenin ja GTR:stä pois potkitun Max Baconin kanssa.
Ray Gillenin laulama Stop! on erittäin komea avauskappale. Koko kappaleessa lukee: ”Made in the 80’s”. Vanhakantainen tuotanto ei haittaa kappaleen kuuntelunautintoa yhtään, siitä huolimatta, että meille 80-luvun teineille Sam Brownin Stop tästä väkisin tuleekin mieleen. Muut Rayn esittämät kappaleet ovat yhtä ylvästä kuultavaa. Mies oli uransa huipulla 80-luvun lopussa. No Retreat – No Surrender on ehkä suosikkini tältä levyltä… tai sitten…
Glennin laulama Surrender tuo soundiensa puolesta mieleen ensimmäisen Phenomena -levyn. Hearts On Fire kulkee huomattavasti raikkaammin. Double 6, 55, 44… on kuultu myös Glennin soolokeikoilla. Glennin upeat laulusuoritukset jäävät tällä levyllä valitettavasti muiden laulajien suoritusten jalkoihin.
John Wettonin laulama Did It All For Love on Asian tyylinen AOR-hitti. Erittäin upea kappale kaiken kaikkiaan. Kappale julkaistiin aikanaan myös singlenä. En ole varma, kuinka paljon radiosoittoa kappale sai. Itse pyöritin sinkkua aikanaan useasti. Wettonin ääni on mahtavan pehmeä, mutta voimakas.
Max Baconin laulamat Jukebox ja It Must Be Love ovat myös kelpo rokkia.
Erittäin upealta tämä levy kuulostaa vielä nykyäänkin. Kiitos Parachute Musicille – tätäkin levyä voi nykyään kuunnella CD:ltä.
Tero Honkasalo