Vier




On tuo vinyylin uusi tulo ihmeellinen juttu. Tajuan, että joukko musiikkifaneja haluaa hankkia kuunneltavansa kaikissa mahdollisissa formaateissa. Los Angelesista tuleva Perfect Beings halusi säveltää musiikkia tupla-LP:n jokaiselle puoliskolle. Neljä biisiähän tuo vaatii. Vier on tämän vuonna 2012 perustetun yhtyeen kolmas levy. Nimi ei siis ole järjestysluku, vaan se kertoo sävellysten lukumäärän. Tai itse asiassa se kertoo levyn osien tai kokonaisuuksien lukumäärän. Jokainen puoli on nimittäin jaettu vielä useaksi kappaleeksi. Helppoa? Kokonaisuus koostuu siis neljästä teoksesta jotka jokainen on jaettu osiin. Voi olla että olisi helpompikin tapa selittää. Tarvitseeko? Miettikää itse, jos ei tästä selviä. Ykköslevyn A-puolen täyttää Guedra (18:23) B:llä on The Golden Arc (16:47). Kakkoslevyn aloittaa Vibrational (18:17) ja sen toiselta puolelta kuullaan Anunnaki (18:42). Selvittikö tuo yhtään lisää? 

 

Taitaa olla helpompi kirjoittaa musiikista. Guendran ensimmäinen osa on nimeltään A New Pyramid. Sen perusteella epäilin, että levy olisi silkkaa Yes-tribuuttia. Jonkin verran paljon nimittäin tuo kuulostaa siltä kuin Jon Anderson ja Chris Squire jammailisivat kaksistaan. Muut osaset paljastavat, että Perfect Beings ei ole yhden tyylilajin tai jutun bändi. Modernia progea tässä tehdään. Siitä huolimatta musiikista iso osa on silkkaa jatsia. Paikoin innostutaan hienostelemaan ja silloin ollaan jo hyvin pitkällä nykymusiikin tontilla. Onneksi noiden kaikkien musiikkityylien rajat ovat sen verran matalat, että bändi voi kimpoilla niiden välillä mielensä mukaan. Niin se kyllä tekeekin.

 

Vibrational lienee suosikkini. Sen päätösosa Insomnia on utuisuudessaan jotain todella hienoa. Vaikkapa Radiohead ja The Pineapple Thief olisivat voineet tehdä moisen. Anunnakin ensimmäinen osio Lord Wind muistuttaa vähän The Mars Voltaa. Vier on kokonaisuutena rauhoittava, mutta kyllä siltä virtaakin löytyy ja saa. Annunnakin A Compromise voisi olla Steven Wilsonin levyltä. Ainakin laulunsa puolesta. Pidän Ryan Hurtgrenin äänestä. Siinä on lämpöä ja sävyjä. Tykkään.

 

En ole muuten ihan varma kuinka hyvin eri osioiden vaihdot menevät. Toimivatko palaset? Sopivatko yhteen? Vähän irrallisia ovat. Onko tuolla edes väliä? Kun kuuntelin levyn ensimmäisen kerran läpi en tiennyt yhtyeestä vielä mitään. Kiinnostuin. Jostain syystä ajattelin, että ainakin Cynic tästä tulee mieleen, vaikkei tämä yhtään metallia olekaan. Piti ottaa selvää. Oli hauska lukea lehdistötiedotteesta, että juurikin tuossa bändissä soittanut Sean Reinert on liittynyt Perfect Beingsin rumpaliksi. Ben Levin soittaa levyllä. Vier on hyvä. Odotan jo seuraavaa albumia, muodossa, formaatissa tai toisessa, suurella mielenkiinnolla.

 

 

Tero Honkasalo


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit