Riverside – ID.Entity
Riverside on kiinnittänyt pitkään kiertuekitaristina toimineen Maciej Mellerin viralliseksi jäseneksi. Hieno homma ja onnittelut. Uutiset eivät loppuneet tuohon. Ovat myös huomanneet tekevänsä aika melankolista, jopa surumielistä musiikkia. Kun uudistutaan, niin muutetaan konseptia sitten kunnolla 180 astetta. Nyt pukkaa iloista Riversidea! Kauhistuin, kun olin lukenut tuon. Levy soimaan vähän pelon sekaisin tuntein ja vapisevin käsin. No, oikeasti painoin iTunesista play.
ID.Entity alkaa kovin 80-lukulaisittain. Tai ainakin itselleni Friend of Foe tuo mieleen lapsuuden progelevyt. On kulkeva bassolinja, suora komppi ja taivaita hipoja kosketinkuvio. Onko iloinen? Ha! Ei ole. Mariusz laulaa ihan yhtä luovuttaneella äänellä kuin ennenkin. Seuraavana kuultava Landmine Blast olisi voinut olla millä tahansa aiemmalla Riverside-levyllä. Vähän säikäyttivät. Nyt jo helpottaa.
Big Tech Brother on kova! Soundista tulee mieleen Van Der Graaf Generator. On pörinää ja raskasta pauhua. Siinä on levyn helmi. Levyn keskelle sijoitettu Post-Truth on vähän sellainen parin kivan kosketinjutun ympärille rakennettu jami. Ohi. Pitkä, rauhallisena alkava ja vähän tylsänä jatkuva The Place Where I Belong tuo pitkästä aikaa mieleen Steven Wilsonin bändin. Ohi.
I’m Done with You alkaa kunnon säröbassolla. Sitten Mariusz huokailee taas. Laula kunnolla mies! Taas on sellaista treenikämppäjamin fiilistä. Vähän parempi. Kiva groove. Lopussa Mariusz tottelee. Osaahan tuo määrätä.
Levyn päättävä Self-Aware alkaa iloisella riffillä. Hakenin 1985 tulee mieleen. Nämäkinkö? Duda yrittää laulaa reippaasti. Iloinen puolalainen. Anteeksi stereotypiani, mutta sinappi ei sovi kermakakkuun, eikä hilpeys näille.
Ei ID.Entity kaikesta rutinasta huolimatta huono levy ole. Ehkä tällä soitetaan vähän rennommin kuin aiemmin. Sitä jammailua on mukana. Kuuluuko se studiolevylle on makuasia. Tämä vaatinee totuttelua hieman enemmän kuin bändien aiemmat tekeleet.
Tero Honkasalo